Rento torstai 19.5.

Aamulla herään aina täällä hotellilla klo 5.30. En tiedä, onko siinä vaiheessa tuo liikenteen melu niin kovaa, että lieksalaiseen peiponlauluun tottunut siihen herää.

Eilisestä teatterista voisin kertoa nyt tässä. Nikolai Gogolin melkein kaksisataa vuotta vanha näytelmä oli oppilailla ohjelmassa. He olivat tehneet sen oikean näyttelijän/ohjaajan kanssa. Erään opettajan kanssa keskustelin siitä näytelmän tauolla. Oppilaat työskentelevät teatterin kanssa koko vuoden, ja ennen esityksiä heillä on viiden viikon intensiivijakso, jolloin normaalia koulua ei ole! Netistä kävin etukäteen lukemassa, mitä näytelmässä tapahtuu, jotta olisin ollut kartalla. Hieno esitys! Pitkiä vuorosanoja, pääosan miestä näytteli kymppiluokkalainen tyttö upeasti, ja musiikkia, lauluja ja huumoria. Pääosan esittäjä esitti yhdessä kohdassa repliikkinsä kuten tunnetuin (?) saksalainen Hitler, ja sen miekin tajusin. Siellä oli tupa täynnä, mutta minulle selvisi, että kaikkien luokkien on pakko sinne mennä, ja eilen oli kymppiluokkalaiset katsomossa. Suurin osa näyttelijöistä oli myös kymppiluokkalaisia, joten jännittävä esitys varmasti esiintyjille.Naisten vessassa taisi joku katsoja todeta, ettei tää olekaan yhtään hauska, vaikka niin oli luvattu. Ehkei sekään ollut ihan kartalla. Ja tauolla oli juomatarjoilu mehuineen ja valkoviineineen! Meillä Lieksassakin olisi kouluntapahtumat väkeä pullollaan, jos meilläkin toimittaisiin noin...Linja-autopysäkillä kuulin vielä sellaisenkin keskustelun, jossa hieman ihmeteltiin, miten se oikeaa reviisoria näytellyt poika, joka vaan kuljeskeli pitkin näyttämöä ja jolla ei ollut yhtään vuorosanaa, oli saanut olla viisi viikkoa valmistautumassa näytöksiin! Hyvä kysymys! Mutta myönnettävä on, että tuli taas sellainen pieni olo, kun meillä ei tuollaista koulussa tehdä, ja se on harmi. Nää on tällaista projektiporukkaa.

Tänään kouluun menin tietysti kahdeksaksi. Klo 8.15 aloitimme päivämme rentoutusharjoituksella, jossa lennämme kuumailmapallolla pitkin Wiesbadenia. Minun on yleensä tosi vaikea olla siinä asennossa (pulpetilla makaamassa): koskee selkään ja lopuksi käsiin ja sitten vuotaa nenäkin. Mutta kai se on sitä rentoutumista. Sitten mie otin viisi nuortani ja Barbara kaksi. Tunnin verran ihan tiukasti työskenneltiin saksan kielen kanssa, esim. perfektimuotoja "vähän" hiottiin. Sitten mie lähdin opiskelijoideni kanssa linjalla kaupungille, jonne Barbara tuli omalla autolla. Yritimme mennä Kurparkiin veneilemään, mutta se olisi auennut vasta klo 15. Barbara soitti yrittäjälle, joka ilmeisesti normaalisti saapuu paikalle, jos asiakkaita olisi, mutta tänään hän oli juuri Frankfurtissa, emmekä päässeet veneilemään. Mutta ensi viikoksi Barbara sitä suunnitteli. Sitten kävelimme jätskipaikkaa, jonka avautumista jouduimme odottamaan seitsemän minuuttia, mutta nuorille tuntui kyllä italialainen jätski maistuvan. Menimme Mauritiusplatzille ne syömään, ja siinä vaiheessa Barbara lähti kotia kohti, sillä hänellä oli kuoroharjoitukset. Mie sovin tapaavani muut nuoret klo 12.45 siinä paikassa, johon linjalla olimme tulleet ja sitten lähtisimme koululle. Yhden opiskelijan kanssa lähdimme jo siinä vaiheessa etsimään se linja-autopysäkki (Dernsches Gelände; helppo nimi!). Tuon opiskelijan vaihtarikaverin koulu oli nimittäin loppunut jo 11.30! Victoria tulikin, ja hekin menivät vielä kaupungille. Mie hengailin tunnin siinä aukion ympärillä kahvilla ja kortinostossa. Klo 12.45 suomalaiset tulivat tapaamispaikkaan, ja Victoria lupasi viedä heidät koululle omien vaihtareidensa tykö. Kukaan ei ainakaan vielä ole soittanut, että eksyneet olisivat. Oi, miten kiva sanajärjestys: verbi viimeisenä. Näyttää nää kuvatkin olevan jotenkin viimeisestä ekaan, mutta yrittäkää pärjätä.

Gruppenfoto vol. 2

GRUPPENFOTO maanisella ilmeellä, kuten kuvaaja pyysi

Kaupunki: Wiesbaden, kahvila: Lumen, kahvi: Cappucino mit Sahne! Mitenköhän se kaputsiino kirjoitetaan italiaksi?

Sinne ne vaan ihan itse osaa jo mennä. On niistä tullut jo aika isoja!

Veneilemään menossa koko porukka

Työt loppuivat tänään siis aika aikaisin, eikä illaksikaan ole mitään sovittua. Kiva! Minulla tänään ohjelmassa shoppailemaan meno linjalla tuonne rautatieaseman kupeeseen ostoskeskukseen, ruokaa pitäisi saada ja perheen kanssa skypetellä. Ihan kauhean rankkaa siis täällä on. Niin on kuumakin, että sandaalit ovat hiertäneet rakon jalkapohjaan. Että ihan yhtä kärsimystä!

Koska ysiluokkalaisilla ei ole huomenaamuna meille mitään tarjolla (latinassa on juuri huomenna koe, puukässääkin Barbara kävi kysymässä, mutta sekään ei vissiin onnistunut), menemme kouluun vasta klo 10! Ja kaksi tuntia kuvista Isolden kanssa on luvassa. Onkohan Ikea-lamput työn alla taas? Ja sitten vaan odotellaan, että vaihtari pääsee pois koulusta. Miksiköhän emme voisi mennä nuorempien tai vanhempien tunneille?